Lapset selvisivat mun vapaapaivastani erinomaisesti! Kenellakaan ei ollut tullut pahemmin ikava, mutta kaikki olivat kuitenkin tosi iloisia nahdessaan mut. J oli toiminut mahtavasti tulkkina ja kaikki muutkin kuin suomalaislapset ylistivat sen tulkkauskykyja. Koko delegaatio oli kayttaytynyt hienosti kanadalaisen jc:n huomassa, joten saatoin olla ylpea omistani.

Tanaan meilla oli erilainen aktiviteetti. Kaikki liiderit ja staffit piiloutuivat leirialueelle ja oltiin piilossa koko aamupaiva. Aktiviteetin tarkoituksen oli kasvattaa ryhmahenkea ja katsoa, miten lapset toimivat kun aikuiset eivat ole lasna. Aktiviteetti ei ihan onnistunut, koska osa lapsista piti sita vaan hauskana vapaapaivana. Omatoimisuutta loytyi kylla tiettyyn pisteeseen asti, mutta sitten homma meni vesisodaksi jne. Koko loppupv keskusteltiin lasten tuntemuksista ja kokemuksista ja siita, mita varten saannot on olemassa ja kuinka ryhman toimintaan olisi  voinut vaikuttaa. Siksi kaikki ei mennyt ihan putkeen, etta lapset loysivat pari staffia ja lideri tosi nopeasti ja jossian vaiheessa aktiviteetti muistuti van jattimaista piilosleikkia. Ihan mielenkiintoinen kokemus kuitenkin seka mulle etta lapsille.

Huomenna on shoppingday. Jee.

Tanaan on mun hartaasti odottamani vapaapaiva. Oon Sao Paolossa brassiliiderin kanssa sen kampassa. Se edustaa toista chapteria, mutta asuu taalla. Lahdettiin eilen illallisen jalkeen. Kysyin lapsilta, tuleeko niilla ikava mua, kukaan ei tunnustanut, mutta kun kavin sanomassa heiheit, tarrautuivat kylla aika tiukasti. Saa nahda, miten parjaavat. Hyvin varmaan, ainoa ongelma saattaa tulla kielen kanssa, koska nyt tehdaan koko ajan aktiviteettaja, joiden jalkeen keskustellaan. J:n englanti on tosi hyv, mutta en tieda jaksaako se tulkatata koko aikaa kaikkea.

Leiria on nyt jaljella viikko. Aika on mennyt toisaalta tosi nopeasti, mutta toisaalta tuntuu, etta oltais oltu matkassa jo kuukausia. Juteltiin muutama paiva sittenm kotiinpaluusta lasten kanssa. Ne on osittain innoissaan siita, etta ollaan tulossa kotiin ja ne nakee perheensa, mutta toisaalta niita harmittaa, etta joutuvat eroamaan kavereistaan.

Perheviikonlopun jalkeen etenkin tytot on laajentaneet kaveripiiriaan. On ilahduttavaa nahda esim. A.K:n hengaavan italialaistytotn kanssa (joka muuten on A.A:n mielitietty....). R. oli viikonlopun lopulta neljan muun tyton kanssa, kun niiden isantaperhe ei ollukaan pystynyt ottamaan niita. Hauskaa oli ollut jokaisella, kaiki kertoivat kilpaa, mita kaikkea perheiden kanssa oltiin tehty ja mita lahjoja kukin on saanut.

Sunnuntaina meilla tulee olemaan shopping day, kaikki odottavat sita jo innolla. Lapset tahtovat paasta tuhlaamaan rahansa, jokaisella on mieleton lista sita, kenelle akikille haluavat vieda tuliasia. Sielta saatttaa tulla sitten kaikkea vahan oudompaakin salaa...

Meilla on tosi hyva lapsiporukka kasassa. Ryhma on suurimmilta osin kovin kypsa, mutta sen huomaa, etta perati 9 vai 10 leirilaista on jo 12 v. Siina on aika iso ero 10 vuotiaisiin, joita on kolme. Tyttokaverit ja poikakaverit ovat kovasti pinnalla, ei meidan delegaatiossa tosin, mutta muilla.

Nyt aivot lyo tyhjaa, jos jotain tulee mieleen, kirjoitan kohta, kun se nyt on mahdollista! Vasy on ihan infernaalinen eika tilanneole ainakaan paranemassa loppuakohden. Eli neljan innokkaan lapsen seurassa suomeen saapuu kaveleva ruumis...

huh. olipa raskas paiva. oltiin eilen huipuistossa koko paiva ja tanaan kaiki lapset kavi aivan ylikierroksilla.  enne n nukkumaan menoa sain mahdollisuuden kirjoittaa vahan, joten ajattelin kayttaa  ajan hyvakseni.

huvipuistossa oli mahtavaa. siella oli ihan jarjettoman kuuma, aurinko paistoi taydelta teralta, onneksi kukaan meista ei palanut. puistossa oli mm. latinalaisen amerikan suurin puu vuoristorata ja muuta mahtavaa. kaikkein parasta oli kuitenkin beji-hyppya ihan vahasen muistuttava laite, jossa piti pukeutu valjaisiin ja sitten sut hilattiin 53 metrin korkeuteen (vatsallaan maaten..) ja sitten narusta nykaisemalla alkoi vapaa pudotus jattikeinussa. osa lapsista teki sen myos, ei tosin kukaan meista, mutta ma tein sen vikana juttunani ennen poislahtoa ja taytyy sanoa, etta se oli ehka makeinta mita oon ikina kokeillut. jos olis ollut aikaa, olisin mennyt uudestaan.

lapset tietty tykkas paikasta ihan hirmuiesti ja juoksi laitteesta toiseen hurjaa vauhtia. puistossa piti olla vahintaan 3 hlon ryhmissa, mutta valilla siita jouduttiin joustamaan, kun lapset halusi niin eri asioita. jokaisella oli kuitenkin ihan hirmuisen kivaa, vaikka laitteet oli suurin piirtein sellaisia, mita suomessakin voisi olal.

huomenna on open day ja lapset menee sielta suoraan perheisiin. se on siis sao paolossa, koska kukaan ei kuulema jaksaisi tulla tanne maalle meita katsomaan... esitettaan letkajenkka ja maamme laulu. lapset on innoissaan perheviikonlopusta, koska tykkasivat edellisista perheista niin paljon. r menee brassin ja guatemalalaisen kanssa, a.k. ruotsalaisen kanssa, j. kanadalaisen ja a.a. saksalaisen kanssa. lapset sai itse toivoa kolme suosikkiaan ja sitten ne yritettiin laittaa niiden kanssa.

meillakin on vapaviikonloppu siis. pakko sanoa, etta onneksi. hermot menee valilla, pojilla on paha tapa kyseenalaistaa aika lailla kaikki mita mina sanon, joten valilla on aika raskasta yrittaa kaitsea niigta. paasaantoisesti meilla menee kuitenkin hyvin, delegaation kanssa paivittain vietettava aika on hedelmallista kun pastaan puhumaan ihan kaikesta.

koti-ikava ei pahemmin ole ollut ilmassa, mutta sylin kipeita lapset on aina valilla, etta kai se on kotiikavan kevyempaa muotoa.
kotivaelle tiedoksi, ett yhdet kirjeet/kortit on kylla lahteneet, etta odotelkaa rauhassa.  nyt on mentva. moi.

kauan kaivattu nettiaika on vihdoin.piti olla jo eilen, mutta netti ei sitten toiminutkaan. meilla on yksi kone per 22 ihmista, joten koneelle paasee noin kerran 10 paivassa kun iltaisin sita ehtii kayttaa vaan 3-4 hloa ohjelmien jalkeen.

taalla on kivaa. ainoa, mika harmittaa on se, etta olen YLIVOIMAISESTI vanhin osallistuja, staffinkin kaikki jasenet on nuorempia kuin mina. liidereista 7 on 21. kaikilla on onneksi paljon aiempaa cisv kokemusta, joten se auttaa. joskus kuitekin kaipais vahan varttuneenpaa seuraa, joka esim tietaisi jotain tyoelamasta. no, parhaiten kuitenkin viihdyn ainakin toistaiseksi 20 v brassiliiderin kanssa, etta ei se ika kaikkea merkkaa.

leiripaikka on valtava. on uimaallas, koriskentta, fudiskentta ja muuta. makuusalit on hyvin askeettiset ja kamoja joutuu pitamaan laukussa, mika aiheuttaa ainakin pojille paanvaivaa kun tavarat ei pysy jarjestyksessa. ilma on paivalla lammin, ei tietoa asteista, mutta paalle 20 kuitnkin, ihan toppikeli. yolla on jaatavaa ja kosteaa, aamusiin esim rillit saattaa olla huurussa. taravat tuntuu koko ajan vahan kosteilta, lakanat etenkin.  sisalla on kylmempi kuin ulkona, eli ma olen kylla vetanyt villapitkikset jalkaan monesti.

lapset  on kivoja. monet on jo tosin aika varttuneita, siis melkein teineja. mielessa on vastakkainen ukupuoli ja kiehnaaminen jossian maarin. j sai heti kavereita samasta huoneesta, niilla on porukka, missa on guatemalalainen, kanadalainen, saksalainen, brassi ja se. a.a. taas viihtyy brassin, saksalaisen ja italialaisen kanssa. tytot leikkii paaasiassa ruotsalaisten ja saksalaisten kanssa, latinot on teinimpia kuin ne ja niita kiinnostaa aika eri jutut.

meilla oli jo meidan nationalnight, joka sai ihan kauheasti kehuja. ruoka oli ok, mutta savuporosta kaikki ykkas hurjasti. ihana, etta se on nhyt ohi, voi rauhassa keskttya muihin juttuin. se oli kuitenkin lapsillekin jannitysmomentti.hienosti kuitenkin muistivat kaikki naytelmankin sanat.

aktiviteetit on kivoja, alusa oli tutustumista ja juoksua, nyt aika pljon yhteistyoleikkeja. leiriolympialaiset oli jo myos, samoin kuin draamapaiva. eli tosi monipuolista kaikkea. lapset tykkaa kaikista aktiviteeteista, paitsi j maalaamisesta. tanaan oli ylosalaisinpaiva, jolloin aamu aloitettiin iltalauluilla ja illallisella. spagetti aamulla oli aika jannaa.

palaan asiaan, taas kun paasen kayttamaan konetta.